PaKa D-09 haastoi lujaa D-tyttöjen tsemppisarjassa – pronssia tuli!
Vuosimallin 2009 tytöt ja pojat treenasivat menneellä kaudella kahdesti viikossa Kaartisen Jarin johdolla. He pelasivat aluesarjaa sekajoukkueessa, tyttöjen ja poikien yhteisessä sarjassa. Power Cupissa tytöt päättivät osallistua tyttöjen tsemppisarjaan. Sarjaan oli ilmoittautunut 90 joukkuetta.
Aloitimme turnauksen avoimin odotuksin. Ensimmäinen päivä oli kaikille viileä, liukas ja liejuinen. Vaihdoimme sateiden alettua taktiikkaa siihen suuntaan, että jos vain molemmat jalat sai tukevasti maahan, palloa laitettiin heti verkon yli. Se tuntui vähän hölmöltä, mutta nosto – passi – hyökkäys -taktiikassa olisi ollut liian monta loukkaantumisriskiä. Toki sadekelissä oli oma hauskuutensakin, kun kaikki näyttivät kuin mutapainiringistä karanneilta. Napsimme vastustajia erä erältä ja pääsimme illalla kenkä- ja sukkapyykille ilman ensimmäistäkään hävittyä erää.
Perjantaina otteluohjelma oli tiukka, samoin tuuli tuli välillä seinänä vastaan ja kaarratteli palloja puuskittain yllätysvoimalla. Kenttä oli yhä liukas, mutta ei kuitenkaan satanut. Meillä oli tiivis yhteishenki, osasimme olla hetkessä ja kaikki onnistuivat ilottelemaan pisteitä PaKalle. Voitimme päivän kaikki alkulohkon ottelut ja ihmettelimme, miten niin olikin päässyt käymään.
Lauantaina tuomarointeja ja omia pelejä oli niin tiuhaan, että tankkausvälit olivat vähissä. Päivän viimeisessä jatkolohkon pelissä energia (sen myötä mieliala) olikin kaartanut niin alhaalle, että Jaanalle lähetettiin SOS-viesti: ”Suklaata, nyt pian suklaata kentälle 65!”. Suupielet ja katseet olivat maan ydintä kohden, kunnes ”salainen ase” tuli. Aikalisän turvin saimme sokerit nousemaan ja tytöt hämmästyivät itsekin, kuinka peli alkoi taas maistua, kuten aiemminkin. Ehdimme virtavejeessa hävitä Hämeenlinnalle ensimmäisen erän, mutta se jäi ainoaksi. Riemukkaasti käänsimme tappioaseman 2-1 -voitoksi. Aloimme taas ihmetellä, miten olimmekaan pärjänneet niin hyvin. Olimmehan lähteneet Poweriin vailla sijoitusodotuksia, nauttimaan lentopallosta ja tästä tapahtumasta. Nyt edessä oli enää mitalipelit. Nyt jännitys pääsi jo väkisin hiipimään mieliin.
Sunnuntaina aloitimme tuomaroinnilla. Tytöt tuomaroivat aina yhdessä: yksi vihelsi, toinen kirjuroi ja kaksi oli rajatuomareina. Heti pillivuoron jälkeen pelasimme Muhosta vastaan. Hävisimme ratkaisevan eli kolmannen erän niukasti 13-15, lähinnä unisen erän alun vuoksi. Ensimmäinen tappio oli niin karvas, että lounas ei millään meinannut upota vatsoihin. Edessä olisi nyt pronssipeli, jossa vastaan tulisi toinen yhtä pettynyt joukkue. Vasta hetkeä ennen pronssipelin alkua saimme katseet siirrettyä kohti tulevaa. Olimme yhtä mieltä siitä, että olemme surkeita häviäjiä, mutta taitavia pelaajia. Siksi päätimme lopettaa häviämisen ja alkaa pelaamaan. Yhteispeli meille yhä maistui ja siitä aioimme nauttia! Viimeiseen peliin saimme myös tueksi koko PaKa:n kannustusporukan.
Vastustaja Muhoksen Mimmit oli jokseenkin tasaveroinen. Pallo pallolta pelaten huomasimme päässeemme johtoasemassa eräpallotilanteeseen. Voitimme. Toisessa erässä tilanne oli päinvastainen. Hävisimme. Päätimme ottaa kolmannen erän haltuun ihan alusta alkaen, ja näin myös tapahtui. Huippufiiliksen siivittämänä kurotimme pronssille. Voitontanssi oli hillitön ja aivan irti maasta. Kokemus painui kirkkaana tähtihetkenä mieliimme. Onnea, Power Cup Dream Team!
PaKa D-09 eli Ella, Emilia D., Emilia K. ja Emma sekä turnauskoutsi Kaisu
